Patrik Kleemola – turkulaisen kitarataiteilijan haastattelu

Konsertti Maarian kirkossa | Sunnuntaina 12.9.2021 klo18.00 | Vapaa pääsy, Käsiohjelma 10 €

Turun Vanha Musiikki ry valmistautuu konserttiin, jossa kuullaan Patrik Kleemolan soittoa, sekä barokkisoittimilla soittavaa jousikvartettia. Ohjelmassa on 1700-luvun lopun ja 1800 luvun alun musiikkia. Konsertti toteutetaan yhteistyössä Maarian seurakunnan ja Turun konservatorio & musiikkiopiston kanssa. Ajan hengen mukaan haastattelu on tehty etänä, vaikka tilaisuuteen pääseekin nyt jo hieman lieventyneissä koronaohjeistuksissa (maski ja käsidesi). Haastattelijana toimii jousikvartetin 2.viulisti Katriina Rainio

-Kertoisitko soittimesta jota käytät 12.9. konsertissa? Miten eroaa klassisesta kitarasta?

Kitara muuttui 1700-luvun lopulle tultaessa 5-kielisestä (jossa vielä parilliset kielet) soittimesta 6-kieliseksi, jolloin soittimen ambitus mataloitui kvartilla ja myös parilliset kielet poistuivat. Eli kielten ja virityksen suhteen oltiin päästy siihen missä nykyinenkin kitara on, mutta muuten soitin oli nykyistä klassista kitara hieman pienempi ja hiljaisempi. Nykyään tätä soittimen historiallista versiota kutsutaan varhaisromantiikan ajan kitaraksi.

-Miten olet löytänyt vanhan musiikin? Onko jonkun tietyn säveltäjän tai soittajan aikaansaannos?

Vanhempi musiikki on kulkenut mukana varhaisista opiskeluajoista lähtien ja ylipäätään juuri tämä tyylien kirjava runsaus ja historiallinen syvyys on ehkä inspiroivinta työssäni “klassisena kitaristina”. Itselleni on tärkeää kyetä löytämään oikea avain eri aikakausien musiikilliseen kieleen jotta musiikki todella avautuisi. Kun mennään taaksepäin historiaa niin säveltäjät usein kirjoittivat teoksensa ylös vauhdilla ja vain välttämättömimmän nuottiin kirjaten, soittajat tiesivät kyllä käytännön. Niinpä kun on tottunut siihen että säveltäjät tänä päivänä kirjoittavat partituurinsa todella tarkkaan, vanhempi musiikki vaatii enemmän perehtymistä kunkin aikakauden esityskäytäntöihin.

Konsertissa kuultaviin Giulianin ja Sorin musiikkiin minulla on varsin henkilökohtainen suhde. Giulianin musiikin ja ylipäätään italialaisen oopperatyylin avasi minulle toden teolla italialaiskitaristi Massimo Felicin vierailu Turun musiikkiakatemialla 2000-luvun alussa ja jopa siinä määrin, että päädyin opiskelemaan hänen johdolla Italiaan Monopolin konservatorioon useaksi vuodeksi. Sorin musiikki on ollut minulle aina läheistä ja saatuani varhaisromantiikan ajan kitaran käyttööni reilu viisi vuotta sitten olen soittanut hänen musiikkiaan paljon ja perehtynyt hänen omalaatuiseen soittotekniikkaan. Olen myös tutkinut Soria aikalaislähteiden kautta ja tehnyt aika kiinnostavia löytöjä. Tämä on johtanut yhteistyöhön johtavan Sor-tutkijan Brian Jefferyn kanssa.

-Teet paljon konsertteja ja opetat. Mistä löydät inspiraation tai innoituksen uuden teoksen valmisteluun?

Itse asiassa korona-aika on ollut siinä mielessä antoisa, että kun konsertit loppuivat olikin pitkästä aikaa tilaisuus valmistaa ihan sellaista ohjelmistoa kun huvittaa. Teen normaalisti paljon yhteistyötä nykysäveltäjien kanssa, ja niin myös korona-aikana, mutta nyt oli tilaisuus syventää myös perusohjelmiston suuntaan. Niinpä kun apurahakausi sattui juuri tähän korona-aikaan niin päädyin valmistamaan kolme levyllistä musiikkia: barokkia, Soria sekä Tarrégaa. Saa nähdä missä muodossa tulen ne julkaisemaan, mutta youtube-kanavaltani voi perehtyä lisää näihin levytysprojekteihin.

Opetustyön ja taiteellisen työn yhdistäminen on välillä työlästä. Täytyy tuntea omat rajansa. Toisaalta nämä puolet työstä myös tukevat toisiaan.

-Giulianin kitarakonserton jousikvartetti-versio on ilmeisesti se alkuperäinen. Haluatko kertoa tästä jotain? Mistä nuotti on löytynyt, joku tietty kokoelma tai arkisto?

Kyllä, tämä versio 1. kitarakonsertosta kitaralle ja jousikvartetille julkaistiin samaan aikaan Wienissä kuin orkesteriversio eli noin 1808-1810. Tämä kyseinen konsertto on muutenkin ollut viime aikoina työn alla sillä olen tekemässä yhteistyössä Tecla Editionsin kanssa uuden edition konsertosta. Olemme käyneet läpi alkuperäiset 1800-luvun alun stemmat ja korjanneet ilmeiset virheet nuoteista, mutta muuten editio on täysin uskollinen alkuperäiselle versiolle ja mukana myös orkesteripartituuri (alkuperäistä partituuria ei ole säilynyt).

-Mikä on parasta kitaransoitossa, konsertoinnissa tai harjoittelussa ?

Ensinnäkin klassinen kitara on polyfoninen soitin, toisaalta jo synnytettyä ääntä voi muokata vibraton keinoin ja soittimella voi toteuttaa monipuolisesti erilaisia sointivärejä. Vanha sanonta, että kitara on kuin miniatyyrinen orkesteri on mielestäni paikkaansa pitävä. Kitaran monipuolinen sointi tulee parhaiten esiin soolosoitossa, mutta itselleni kamarimusiikki on erittäin tärkeää ja antoisaa. Sitä oppii paljon musiikista muiden soittimien taitajilta.

-Jos voisit soittaa kenen tahansa historiallisen, kautta aikain kuuluisimpien muusikoiden, niin kenen/keiden kanssa? Ja mahdollisesti mitähän teosta..

Olen niin paljon perehtynyt Fernando Soriin viime vuosina, että olisipa kiinnostavaa käydä hänen kanssaan läpi hänen kitaraduolle säveltämänsä ohjelmisto…

-Mitä musiikkia kuuntelet kun et kuuntele kitara- tai klassista musiikkia?

Aloitin sähkökitaralla alunperin ja teininä bändikuviot olivat tärkeitä. Joten edelleen silloin tällöin tulee palattua etenkin sen ajan raskaamman rokin suosikkibändeihin. Ja edelleen tulee parin vanhan kaverin kanssa jammailtua ja riffiteltyä silloin tällöin. Joskus tehdään jopa kappaleita, mutta se tulevatko ne biisit koskaan näkemään päivänvaloa on arvoitus…

 

Haastattelijana Katriina Rainio