Se alkoi tajuamuksesta, että kohta ollaan pyöritetty tätä hommaa viisi vuotta. Ehdottomasti juhlan paikka, mutta minkälaisen? Heittelimme ideoita viime talvena hallituksen kanssa siitä, mitä hauskaa tänä vuonna tehtäisiin, ja juhlakonsertti oli itsestäänselvimmin mielessä. Juhlafestivaali-ideakin pujahti esiin jossain kohtaa, ja on ihan mieletöntä, että tartuimme siihen. Neljä konserttia ja kaksi luentoa – Ruisrock jää toistaiseksi tarjontansa runsaudella vielä hieman edelle, mutta tällä on hyvä aloittaa.
Noiden ihanien ideoiden ja niiden todeksi muuttumisen välissä on ollut vähintään 379 (en ole pitänyt tilastoa) pienempää ja isompaa hommaa, jotka välillä ovat hiertäneet aivoja turhankin paljon, mutta loppujen lopuksi tähänkin pätee sama totuus kuin paljoon muuhunkin: tekemisestä selviää tekemällä. Onneksi meitä on kuuden henkilön joukko työstämässä tätä kokonaisuutta kuntoon.
Käytännön puuhaajien lisäksi olemme saaneet hurjan ison joukon hurjan taitavia turkulaisia ja varsinaissuomalaisia ammattimuusikoita liikkeelle tämän ääreissiistin tapahtuman hyväksi. Olemme ja henkilökohtaisesti olen kiitollinen tuosta omistautumisesta ja intohimosta vanhaa musiikkia kohtaan. Harjoituksia on käynnissä yhtä aikaa eri puolilla Turkua eri kokoonpanoilla. Jännä ajatella sitä.
Jänniä ovat myöskin uudet avaukset yhdistykselle – en tiedä onko kukaan huomannut, mutta Tuomiokirkkosillan pielessä on jo jonkin aikaa komeillut Esclamazione! -mainosbanderolli. On se nätti. Ja vielä informatiivinenkin. 😉 Toinen kehittelemämme avaus on TVM:n logolla painatetut kannatustuotteet. Saattaa olla, että niiden toteutuminen vie enemmän aikaa kuin kaavailimme. Grafiikan salat ja vektorit ynnä tiedostokoot eivät ole aivan yhtä helppoja käsiteltäviä kuin hemiolat, neumit sekä puhtaat terssit. 😉 Saa nähdä milloin pääsemme kannatustuotteisiin asti, mutta aivan varmasti ennen pitkää. Kolmas avaus on kortinlukijalaite, jonka tarve on jo pidempään ollut ilmeinen. Sen hankkimisen kiemuroista voisi kirjoittaa ihan oman entrynsä, mutta jätän tässä kohtaa väliin. Tuossa se joka tapauksessa nyt olla möllöttää pöydällä. Ja toivotaan vielä extrasti, että toimiikin. 😀
Pääasia on joka tapauksessa musiikki. Nyt sunnuntaina Uli Korhonen ja Anneliina Rif, kaksi valloittavaa sopraanoa ja taitavaa multi-instrumentalistia, vievät kuulijat Paraisten kirkossa keskiajan laulu- ja soitinmusiikin sfääreihin. Suomen eturivin vanhan musiikin sopraanoja kumpikin. Heti konsertin jälkeen he vielä avaavat historiallisten soitintensa saloja luennoimalla yhdessä yleisölle.
Juhlakonsertti taas tulee olemaan runsaudensarvi vanhaa musiikkia laidasta laitaan, keskiajalta täysbarokkiin, Machautista mutkan kautta Telemanniin. Lähes kolmekymmentä paikallista muusikkoa tulee soittamaan ja laulamaan linnan kuninkaansaliin, juhlistamaan kanssamme turkulaista intohimoa muinaiseen musiikkiin.
Siitä kun pölyt ehtivät hiukan laskeutua, pääsemme Kourulan Tuomaksen kanssa esittämään ja läpielämään uudestaan ihanan ihanan John Dowlandin First Booke of Songesin, jonka keväällä esitimme Qwenselin apteekkimuseossa. Tällä kertaa Aurajokea parisataa metriä yläjuoksummalla Café Artissa, jossa yleisö saa nauttia musiikin lisäksi myös kahvista ja kahvilan herkuista.
Musiikkielämysten lisäksi haluamme tarjota kuulijoille myös punnittua tietoa, joten päästämme ääneen Anneliina Rifin, joka luennoi vain yhdistyksen jäsenille suunnatussa tilaisuudessa Hildegard Bingeniläisestä, keskiajan musiikin voimanaisesta.
Festivaalin huipentaa Qwenselin talon historiallisessa ympäristössä Tuomaksen, Liston Juhanin ja Mikko Multamäen triokonsertti, jossa miehet soittavat musiikkia historiallisille soittimille. Soittimia konsertissa ovat sinkki, barokkitrumpetti, viola da gamba ja teorbi. Elämyksiä siis niin silmille kuin korvillekin.
Esclamazione! tarkoittaa huudahdusta. Se oli Turun Vanha Musiikki ry:n ensikonsertin nimi, ja kuvaa tätäkin kokonaisuutta täydellisesti. Huomio kaikki, nyt tapahtuu, olemme täällä ja täältä pesee! Neljä erilaista konserttia pelkkää vanhaa musiikkia historiallisissa ympäristöissä. How cool is that!
Tämä kuulostaa ihan samalta kuin leffa-dvd:n Making of -ekstrat, joissa ylistetään sitä miten tämä(kin) projekti nyt on maailman paras ja tässä on paras tuotantoryhmä ever ja tekeminen on niin siistiiiiiii. Ei haittaa. Tää onkin niin siistiiiiiii. Yleensä niissä dokumenteissa hehkutetaan jälkikäteen, kun koko homma on tehty. Mutta minä kyllä kehtaan hehkuttaa etukäteen, koska tästä tulee niin hieno juttu ja hieno kokonaisuus! Tätä ei todellakaan tapahdu joka päivä, edes Turussa. 🙂
Valmistelut on lähes tehty, kaikki on melkein selvää. Festari saa alkaa! 😀
Santtu-pj täpinöissään
1 kommentti
Upeaa festivaalia ja onnittelut! Tapaamme lauantaina Turun Linnan konsertissa!