Olipa jännä vuosi yhdistyksen kanssa! Alkuvuodesta mietittiin jotta jonkunlainen festari tarvitsisi tehdä juhlavuoden kunniaksi, sitten se tuli ja meni – ja kohta onkin joulu ja ensi vuosi. Festarimeininki oli niin kivaa, että otetaan uusiksi heti kun ollaan tarpeeksi monta vuotta toivuttu edellisestä. 🙂
Varsinaisesti lähdin tätä kirjoittamaan, kun pohdin, miten ihmeellinen nykyaika on. Meillä on uskomattomat mahdollisuudet vanhan(kin) musiikin tekemiseen ja verkostoitumiseen samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten kanssa, tiedottamiseen ja tiedon hankkimiseen. Nykyaika, johon tässä viittaan, lienee keskimäärin 2000-luku. Kun aloitin haalimaan vanhan musiikin nuotteja – etupäässä keskiaikaisia laulunuotteja – 1990-luvulla, olin aika pitkälti muutaman kirjan (ja täten niiden editoijan) sekä sekalaista kautta itselleni kulkeutuneiden ruttuisten nuottikopioiden varassa. Olin tietysti myös alaikäinen enkä opiskellut yliopistossa tai muuallakaan, missä kirjastosta löytyisi kattavat määrät herkkuja nälkäiselle. Olin myös melko köyhä, joten kansainväliset kirjashoppailumahdollisuudet olivat aika nollassa. Näköala oli väistämättäkin kapeahko.
Parissakymmenessä vuodessa tämä internettimme on ehtinyt kerryttämään uumeniinsa valtavan varaston kaikenlaista lähdemateriaalia – yleisin dilemma on etsijällä lähinnä lähteiden luotettavuuden arviointi. Aivan speissiä! (sanoo nuoriso… tai sanoi varmaan joskus parikymmentä vuotta sitten). Avaruusaika se tulla tupsahti! Jos haluan tarkistaa, mikä versio netistä löytyvästä esim. 1300-lukuisesta Inperayritz de la ciutat joyosa -kappaleesta vastaa eniten alkuperäistä kirjausta – näpyttelen hiukan ja klikkaan esiin kyseisen laulun sisältävän Llibre Vermell-kokoelman näköispainoksen. That’s it! Sitten voin tihrustaa omin hellin silmin, mitä on vuosisatoja sitten ylös riipustettu. Ei olisi pieni ihminen voinut edellisellä vuosituhannella tuommoista edes kuvitella. Uteliaisuuden hinta olisi ollut melko lailla suurempi lentolippuineen ja hotelleineen, jotka olisivat todennäköisesti sisältyneet vastaavanlaiseen tarkistusproseduuriin tuolloin.
Koen siis olevani erittäinkin onnellisessa asemassa oleva ihminen melko onnekkaana aikana. Henkilökohtaisen tietsikan kätköistä löytyy Llibre Vermellin lisäksi Montpellier Codex – ihan vaan downloadasin. Ja niin voi tehdä kuka tahansa – miettikää miten käheetä! (sanoi nuoriso ehkä kymmenen vuotta sitten)
Tässä muutamia näköispainoksia ihan vaan siksi koska se on mahdollista:
Magnus Liber Organi, noin vuodelta 1250
https://digitalcommons.cedarville.edu/sing_polyphony/2/
Llibre Vermell de Montserrat, 1300-luvun loppu
http://www0.cpdl.org/wiki/index.php/Llibre_Vermell_de_Montserrat
Manuscrit de Montpellier, 1200-luvun loppu
Missale Aboense, 1488
https://kirjasto.jyu.fi/jyk/kokoelmat/missale/index.htm
The Worcester Fragments, 1200-1300 -luku
http://www.bodley.ox.ac.uk/dept/scwmss/wmss/medieval/mss/lat/liturg/d/020.htm
John Dowlandin The First Booke of Songes, 1597
https://imslp.org/wiki/The_Firste_Booke_of_Songes_(Dowland%2C_John)
Ja päätteeksi disclaimeri: En omista yhtäkään näistä linkkien takana olevista asioista. Kaikki niistä ovat vapaasti kenen tahansa katsottavista ilman kirjautumista mihinkään, ja jaoin ne tiedonjanosta innoittuneessa tilassa. Samat sivut löytyvät monista muistakin osoitteista, tässä suhteellisen helposti löydettävät versiot.
Monet käsikirjoituksista on painettu jälleen kirjaksi näköispainoksina, ja niiden hankkiminenkin on muutaman klikkauksen päässä. Mutta jos vaikka lauantai-illan ratoksi haluaa tarkastella vanhoja sivuja ex tempore -hengessä, lienee ihan kohtuullista sallia itselleen turvautuminen internetin ihmemaahan.
Ja totta kai perinteikkäästi lopuksi toivotetaan kaupungin kaikille asukkaille riemullista joulujuhlaa! *<:D
Toivottaa
PJ Santtu
ps. Erityisesti viime ja tänä vuonna olen kahlannut noita netin näköispainoksia läpi Cavalier-yhtyeen tiimoilta. Kirjoitin Cavalierista taannoin esittelytekstin Suomen vanhan musiikin liiton blogiin. http://svamuli.fi/keskiaikayhtye-on-mielellaan-outolintu/