Ainakin mulle! Oikeastaan se tuli jo syys- lokakuussa, kun saatiin perheenlisäystä. 😀
Tässä kuva meidän vauvoista:
Kantele on luonnossa tummanpunainen ja hirmu kaunis, valmistajana Lovikka. Istuu syliin ihanasti ja soi syvästi ja heleästi. Käveltiin Turun Soitin Laineelle ovesta ja siellä se hyllyssä köllöteli meitä odotellen. <3
Sopraanonokkis löytyi ikään kuin sivujuonteena ja puolivahingossa käteen tarttuen myös Soitin Laineelta. Se on ihan vaan Gewa natura eikä sen manufaktuurisempi, mutta hakkaa muoviset mennen tullen ja ilahduttaa köyhän muusikon silmää. 😀
Altto olikin sitten asteen vaikeammin saavutettavissa (eikös ne tuppaa joskus olemaan…? :-p). Laineen kautta sekin onnistui tilata, mutta se matkusti ihan Saksanmaalta tänne kylmään ja pimeään pohjolaan. Mollenhauer teki sen, ja nätisti tekikin. Kirsikkapuusta muistaakseni; tykkään erityisesti noista selkeästi näkyvistä puunsyistä neljännen reiän tienoilla. Muistin vasta, kuinka perusteellinen onkaan kiintymykseni alttohuiluun, kun sain sen kätösiini vihdoin. Jo ala-asteella, jolloin muakin kohtasi nokkahuiluorkesterin väistämättömyys, olin varsin huojentunut ja päheytynyt, kun sainkin tankata nuotteja pehmeä- ja tummaäänisen muovialton kanssa, eikä tarvinut kärvistellä muovisopraanopultissa. 😉
Mutta vielä puualtto – ah elämän onnea!
Kaikki nuo kaverit pääsee kuulemaan tositoimissa ja sopivan kokeellisestikin, kun lauluyhtye Cavalier konsertoi piiiiiiiitkästä aikaa Vanhan Suurtorin joulumarkkinoiden yhteydessä sunnuntaina 18.12. klo 14 Vanhalla Raatihuoneella.
Äskeinen oli mainos; sitä vastoin mikään muu tässä jutussa ei ollut. En saa rahaa Soitin Laineelta, tykkään siitä muuten vaan. 😀
Santtu Kola, varapuheenjohtaja
