Sanna Kola – mezzosopraano
Tuomas Kourula – luuttu, teorbi ja barokkikitara
Amiraalistonkatu 8
William Webb (noin 1600 – 1657)
Powerful Morpheus, Let Thy Charms
Robert Johnson (noin 1583 – 1633)
O Let us Howl!
Thomas Campian (1567-1620)
So Quicke, So Hot, So Mad
Henry Purcell (1659-1695)
Ah! Belinda
John Dowland (noin 1563-1626)
In darknesse let mee dwell
John Dowland
All ye whom Love or Fortune
Henry Purcell
Beneath a Poplar’s Shadow Lay Me
Henry Purcell
I sigh’d, and I pin’d
Henry Purcell
I’ll sail upon the Dog Star
Robert Johnson
Care-charming sleep
Henry Purcell
From Silent Shades (“Bess of Bedlam”)
OPHELIA on turkulainen vanhan musiikin duo, jonka muodostavat Sanna Kola, mezzosopraano, ja Tuomas Kourula, luuttu.
Ophelia on erikoistunut luuttulaulujen esittämiseen, varsinkin englantilaiseen 1500- ja 1600-lukujen musiikkiin ja aivan erityisesti John Dowlandin lauluihin. Vuonna 2019 John Dowlandin The First Booke of Songes -kokoelman esitykset tarinallisissa konserteissa innostivat konserttiyleisöjä, ja seuraavina vuosina olivat vuorossa The Second Booke- ja The Third Booke -kirjojen esitykset. Suuren suosikkimme, nerokkaan Henry Purcellin ja hänen aikalaistensa musiikkiin keskittyvä konserttiohjelma The Slings and Arrows of Ophelia’s Fortune esitettiin ensi kerran keväällä 2022.
Syvältä luotaavien konserttien lisäksi Ophelialla on rakentanut John Dowlandin lauluista myös lyhyen ja kevyen perehdyksen Dowlandin maailmaan: Mr. Dowland’s Pearles of Lighte and Darknesse. Mukana ovat kaikki Dowlandin tunnetuimmat laulut, kuten Fine Knacks For Ladies, Flow My Tears ja Come Again.
Konserttien lisäksi Ophelia tuottaa aktiivisesti uusia musiikkivideotallenteita. Videointiprojektiemme myötä otteemme visuaalisesta ilmaisusta on jatkuvasti syventynyt. Koemme, että se on konsertoinnin rinnalla toinen yhtä tärkeä kanava tuoda esiin rakastamaamme musiikkia myös uusien yleisöjen tietoisuuteen ja uudella tavalla. Videot ovat vapaasti nähtävillä Ophelian YouTube-kanavalla youtube.com/@OpheliaEnsemble
Sanna Kola on vanhaan musiikkiin erikoistunut mezzosopraano ja laulupedagogi, joka opettaa laulua yksityisesti Turun seudulla ja johtaa kamarikuoro Melosta. Hän on toiminut solistitehtävissä Turun, Kymenlaakson ja Keski-Suomen alueella, ja laulanut lukuisissa ammattilaiskokoonpanoissa, mm. Savonlinnan oopperajuhlakuoro, Kuninkaantien muusikot, Key Ensemble, Cantus Alaudae ja keskiaikainen lauluyhtye Cavalier.
Laulajana Kola kokee olevansa ensisijaisesti tarinankertoja – musiikin aikakaudesta riippumatta – mutta erityisesti vanhan musiikin kohdalla hän tuntee aina saapuvansa kotiin. Hän kuuluu Turun Vanha Musiikki ry:n perustajajäseniin, ja toimii tällä hetkellä seuran varapuheenjohtajana.
Kun Tuomas Kourula oli lapsi, hänen isänsä toi kotiin vanhan seitsenkielisen kitaran, jonka kumahtavan mystinen sointi jätti poikaan lähtemättömän jäljen. Siitä lähtien on näppäiltyjen kielten värähtely johdatellut hänen tietään musiikissa.
Kourula on erikoistunut vanhan musiikin näppäilysoittimiin, luuttuihin, teorbiin ja barokkikitaraan. Hän on mukana useissa vanhan musiikin yhtyeissä. Konsertoinnin lisäksi hän opettaa Turun konservatoriolla ja tekee vanhan musiikin videotuotantoja.
Vanha musiikki on Kourulalle kuin liekki yöperhoselle: ympäröivässä pimeydessä se vetää vastustamattomasti puoleensa ja vie salaiseen maailmaan, osaksi ihmiskunnan mystistä, yhteistä alitajuntaa. Renessanssin ja barokin ajan taide, sen kulttuuritausta ja maailmankatsomus ovat hänelle kuin paluu unohtuneeseen, mutta tuttuun kotimaahan.
Säveltäjät
William Webb (noin 1600 – 1657) oli englantilainen varhaisbarokkiajan säveltäjä, laulaja ja luutisti. Aikanaan hän vaikuttaa olleen yhtä suosittu kuin nykyään tunnetummat Henry Lawes ja Nicholas Lanier, joiden laulujen rinnalla myös hänen sävellyksiään löytyy aikansa käsikirjoituskokoelmista, mutta myöhemmin Webbin musiikki vaipui unohduksiin. Se on valitettavaa, kuten huomaamme konsertin avaavasta Powerful Morpheus -laulusta, joka on lajissaan suuremmoinen mestariteos.
Robert Johnson (noin 1583 – 1633) oli John Dowlandin, Englannin tunnetuimman luuttulaulujen säveltäjän, aikalainen. Ennen kaikkea Johnson kuitenkin tunnetaan siitä, että hänen tiedetään säveltäneen useita Shakespearen näytelmissä laulettuja lauluja, jotka ovat siis olleet mukana näiden näytelmien alkuperäisissä, ensimmäisissä esityksissä. Johnson toimi osana ”The King’s Men” -teatteriseuruetta, joka esitti Shakespearen lisäksi myös muiden tunnettujen näytelmäkirjailijoiden näytelmiä. Johnson toimi myös hovimuusikkona.
John Dowland (1563 – 1626) oli englantilainen säveltäjä ja luutisti. Dowland oli omana aikanaan valtavan suosittu, ja toisin kuin muiden tuon ajan säveltäjien, hänen musiikkiaan ei koskaan täysin unohdettu hänen kuolemansa jälkeen, vaikka tyylisuunnat muuttuivat useaan kertaan ennen kuin Dowlandin musiikki taas 1900-luvulle tultaessa ja erityisesti vanhan musiikin liikkeen voimistumisen myötä 1900-luvun puolivälin jälkeen on noussut selvästi tunnetuimmaksi kaikista englantilaisista 1600-luvun taitteen säveltäjistä. Dowland työskenteli muusikkona useissa hoveissa, Englannin lisäksi Saksassa ja Italiassa sekä Tanskassa. Dowlandin musiikki tunnetaan erityisesti sen melankolisesta sävystä, mutta myös hyvin laajasta kirjosta erilaista vahvaa tunneilmaisua riemusta ja rauhasta epätoivoon ja seestyneeseen kauneuteen.
Thomas Campian (1567-1620) oli englantilainen lääkäri, runoilija ja säveltäjä, joka sävelsi mm. yli sata luuttulaulua. Omana aikanaan Campian (tai Campion, kuten nimi usein kirjoitetaan) oi hyvin suosittu, mutta heti hänen kuolemansa jälkeen hänet unohdettiin tyystin, suurelta osin siksi, että Campianin käyttämät sävellys- ja runomuodot koettiin yhteiskunnan muutosten myötä epämuodikkaiksi tai vanhanaikaisiksi. Kun Campian taas löydettiin uudestaan 1800-luvun lopulla, häntä pidettiin ensisijaisesti runoilijana, ja vasta myöhemmin myös hänen sävellystuotantonsa on noussut esiin.
Henry Purcell (1659-1695) on eräs musiikin historian nerokkaimpia säveltäjiä. Hänen melodiansa kuuluvat yhtäaikaisessa kansanomaisuudessaan ja hienostuneessa omaleimaisuudessaan onnistuneimpiin mitä ihmisäänelle on sävelletty, ja hänen harmoninen kielensä on ilmaisuvoimassaan ja tuoreudessaan ainutlaatuista. Harvinaista on myös monissa teoksissa esiintyvä huumori, joka tasapainottaa Purcellin taidetta, joka pystyykin harvinaisella tavalla muodostamaan sillan arkikokemuksen ja pyhyyden välille.
Laulujen sanat
Powerful Morpheus, Let Your Charms
Powerful Morpheus, let thy charms
Wrap the world in slumber’s arms
And Music’s soft delicious strains,
Thou that both heart and care doth change
With the sweet composed numbers,
Rock each mortal into slumbers
So no ear or eye shall know
Where we are or what we do.
Watching Circe, play and sing,
touch your sweet enchanted string
That Phoebus may in Thetis’ lap
Outsleep himself but one hour’s nap;
Lest his bright allseeing fires
Rouse us from our wish’d desires.
Lovers in their stol’n delight
Wish it were perpetual night
Mahtava Morfeus,
anna lumojesi kietoa maailma unen käsivarsin.
Ja musiikin pehmeät, ihastuttavat linjat
jotka muovaatte rakkautta ja kiintymystä,
heijatkaa kaikki kuolevaiset uinumaan
ihanien, rauhallisten nuottien saattelemana,
jotta yksikään silmä tai korva ei havaitse,
missä olemme tai mitä teemme.
Katsellessasi Kirkeä [antiikin kreikkalainen lumoojatar]
soita ja laula, sormeile suloisia lumottuja kieliäsi,
jotta Phoebus [ant.kreikk. Apollo eli aurinko]
voi nukkua Thetiksen [ant.kreikk. nereidi eli merenneito] sylissä
yli tunnin torkuistaan,
ettei hänen kirkas kaikennäkevä loisteensa
herätä meitä toivotuista nautinnoistamme.
Rakastavaiset salaisten ilojensa keskellä
toivovat, että vallitsisi ikuinen yö.
O let us Howl
O let us howl some heavy note,
Some deadly dogged howl,
Sounding as from the threat’ning throat
Of beasts and fatal fowl.
As ravens, screech-owls, bulls, and bears,
We’ll bell and bawl our parts,
Till irksome noise have cloyed our ears
And corrosived our hearts.
At last when as our quire wants breath,
Our bodies being blest,
We’ll sing like swans, to welcome death,
And die in love and rest.
Oi, ulvokaamme raskaita nuotteja,
kuolettavan jääräpäistä ulinaa,
kuin lähtöisin petojen ja kohtalokkaiden petolintujen
uhkaavista kurkuista.
Korppien, tornipöllöjen, härkien ja karhujen tavoin
karjukaamme ja mylvikäämme osuutemme,
kunnes piinaava ääni on pakahduttanut korvamme
ja näivettänyt sydämemme.
Kun lopulta kuoromme on aivan henkeä vailla,
ruumiimme onnen tilassa,
laulamme kuin joutsenet
toivottaaksemme kuoleman tervetulleeksi,
ja kuolemme rakkaudella ja levollisuudella.
So Quicke, So Hot, So Mad
So quicke, so hot, so mad is thy fond sute,
So rude so tedious growne, in urging me,
That faine I would with losse make thy tongue mute,
And yeeld some little grace to quiet thee.
An houre with thee I care not to converse:
For I would not be counted too perverse.
But roofes too hot would prove for men all fire,
And hills too high for my unused pace;
The grove is charg’d with thornes and the bold bryer;
Gray Snakes the meadowes shrowde in every place:
A yellow Frog, alas wil fright me so
As I should start and tremble as I goe.
Since then I can on earth no fit roome finde,
In heav’n I am resolv’d with you to meete;
Till then for Hopes sweet sake rest your tir’d mind,
And not so much as see mee in the streete:
A heavenly meeting one day wee shall have,
But never as you dreame, in bed, or grave.
Niin nopea, niin kuuma, niin mieletön on sinun hellä kosiskelusi,
niin karkea, niin pitkäveteiseksi käynyt minun painostamisessasi,
että tahtoisin mielelläni häviön uhallakin tehdä kielesi mykäksi,
ja ilman turhaa säädyllisyyttä vaientaa sinut.
Tuntia kanssasi en välittäisi seurustella, sillä minuahan ei pidetä turmeltuneena.
Liian kuumat katot osoittautuvat tuleksi,
ja mäet osoittautuvat liian korkeiksi tottumattomalle astunnalleni;
metsikkö on täynnä piikkejä ja villiintyneitä orjantappuroita;
harmaat käärmeet peittävät niittyjä joka paikassa:
keltainen sammakko, voi, pelottaa minua niin, kun minun pitäisi mennä, ja vapisen.
Sen jälkeen en ole löytänyt sopivaa paikkaa maan päältä,
taivaassa olen päättänyt sinut tavata.
Siihen saakka, suloisen toivon tähden, lepuuta väsynyttä mieltäsi,
äläkä niinkään pyri tapailemaan minua kadulla:
jonain päivänä kohtaamme taivaassa,
muttemme koskaan, kuten unelmoit, sängyssä tai haudassa.
Ah! Belinda
Ah! Belinda,
I am pressed with torment not to be expressed.
Peace and I are strangers grown.
I languish till my grief is known
Yet would not have it guessed.
Ah, Belinda, minua painostaa tuska,
jota en pysty ilmaisemaan.
Rauha ja minä olemme vieraantuneet toisistamme.
Riudun, kunnes murheeni tunnetaan,
mutten silti haluaisi kenenkään sitä arvaavan.
In darknesse let mee dwell
In darknesse let mee dwell, the ground shall sorrow be,
The roofe Dispaire to barr all cheerfull light from mee,
The wals of marble blacke that moistned still shall weepe,
My musicke hellish jarring sounds to banish friendly sleepe.
Thus wedded to my woes, and bedded to my Tombe,
O let me living die, till death, till death do come.
Antakaa minun asustaa pimeydessä.
Lattiana olkoon suru.
Kattona epätoivo, joka peittäköön kaiken
iloluontoisen valon minulta.
Seinät olkoot mustaa marmoria,
joka kosteana itkeköön.
Musiikkini olkoon
helvetillisen riitasointuisia ääniä,
jotka karkottavat lohdullisen unen.
Täten, vihkiytyneenä suruni kanssa ja
asettuneena hautaholviini,
oi, antakaa minun kuolla elävältä,
kunnes kuolema minut korjaa.
All ye whom Love or Fortune
All ye whom Love or Fortune hath betrayed,
All ye that dream of bliss, but live in grief,
All ye whose hopes are ever more delay’d,
All ye whose sighs or sickness wants relief:
Lend ears and tears to me, most hapless man,
That sings my sorrows like the dying swan.
2. Care that consumes the heart with inward pain,
Pain that presents sad care in outward view,
Both, tyrant-like, enforce me to complain,
But still in vain: for none my plaints will rue.
Tears, sighs and ceaseless cries alone I spend:
My woe wants comfort, and my sorrow end.
Kaikki te, jotka rakkaus tai onni on pettänyt;
kaikki te, jotka unelmoitte autuudesta mutta elätte murheessa;
kaikki te, joiden toiveet eivät koskaan toteudu;
kaikki te, joiden huokailut tai sairaus eivät helpota;
kääntäkää korvanne ja kyyneleenne
tämän mitä onnettomimman miehen puoleen,
joka laulan surujani kuolevan joutsenen lailla.
Huoli joka kalvaa sydäntä sisäisellä tuskalla,
tuska joka näyttää ulospäin suruntäyteiseltä huolelta,
molemmat tyrannin tavoin pakottavat minut valittamaan;
mutta turhaan: sillä kukaan ei sure valitustani.
Minä yksin viljelen kyyneleitä, huokauksia ja loputtomia parkuja.
Murheellisuuteni on vailla lohdutusta ja suruni loppua.
Beneath a Poplar’s Shadow Lay Me
Beneath a Poplar’s shadow lay me
no raging fire will there dismay me;
near some silver current lying;
Oh! Under sleepy poppies dying:
I swell and am bigger,
than Typhon ever was;
with a strong band of brass oh! bind me,
oh! bind me about!
Lest my bosom should burst,
for the secret to pass,
and the Fury get out.
I cannot, I will not be vext any longer,
while I rage I grow weak,
and the Goddess grows stronger.
Laskekaa minut poppelipuun varjoon,
siellä mikään raivoava tuli ei saa minua tolaltani;
hopeisen puron äärelle lepäämään;
Oi! uinailevien unikoiden katveeseen menehtymään.
Paisun ja tulen isommaksi,
paisun ja tulen isommaksi kuin Typhoeus
[ant.kreikk. mahtava käärmemäinen hirviöiden isä] koskaan.
Vahvalla vaskiköydellä minut sitokaa, oi!
jottei rintani ratkeaisi ja päästäisi
salaisuutta sisuksistaan ja raivoa ilmoille.
En voi enkä suostu olemaan enää kiusattu,
raivotessani käyn heikoksi ja jumalatar vahvemmaksi.
I sigh’d, and I pin’d
I sigh’d, and I pin’d
Was Constant and Kind
To a Jilt that laugh’d at my Pains:
Though my Passion ne’r cool’d,
I found I was fool’d,
For all my Abundance of Brains.
But now I’m a Thing
As great as a King:
So blest is the Head that is addle!
The dull, empty Pate
Soonest comes to be great:
Fate doats on a Fool in the Cradle.
Huokailin ja riuduin,
olin uskollinen ja hellä viettelijättärelle,
joka nauroi vaivannäölleni;
vaikkei intohimoni laantunut koskaan,
tajusin tulleeni huiputetuksi
älyni runsaudesta huolimatta.
Mutta nyt olenpa jotakin,
loistelias kuin kuningas!
Onnekas on pää vailla järkeä;
tylsästä, tyhjästä päänupista
tulee pikimmiten mahtava,
Kohtalotar hemmottelee houkkaa jo kehdossa.
I’ll sail upon the Dog Star
I’ll sail upon the Dog Star,
And then pursue the morning,
I’ll chase the moon ’till it be noon,
But I’ll make her leave her horning.
I’ll climb the frosty mountain,
And there I’ll coin the weather;
I’ll tear the rainbow from the sky,
And tie both ends together.
The stars pluck from their orbs, too,
And crowd them in my budget!
And whether I’m a roaring boy,
Let all the nations judge it.
Purjehdinpa Koirantähdelle [Sirius]
ja tavoittelen aamua.
Jahtaan kuuta keskipäivään asti
ja laitan sen sirpit sekaisin.
Kiipeän jäiselle vuorelle
ja sieltä muovailen säät.
Repäisen sateenkaaren taivaalta
ja sidon sen päät yhteen.
Poimiskelen tähdet radoiltaan
ja ahdan ne kukkarooni.
Ja koko kansakunta arvioikoon,
olenko raisu poika.
Care-charming sleep
Care-charming sleep,
thou easer of all woes,
Brother to death,
sweetly thyself dispose
on this afflicted night
fall like a cloud in gentle show’rs;
give nothing to it loud or
painful to his slumber;
easy, sweet
And as a purling stream,
thou son of night.
Pass by his troubled senses;
sing his pain
like hollow murmuring wind,
or silver rain.
Into thyself gently,
O gently, o gently slide
And kiss him into slumbers
Like a bride.
Huolet lumoava uni,
kaikkien surujen lievittäjä, kuoleman veli,
laskeudu hellästi tämän murheellisen olennon ylle.
Valu lempeinä kuuroina pilvenpehmeästi.
Älä laita mitään räikeää tai tuskallista hänen uneensa,
vaan mukavaa, suloista ja solisevan puron kaltaista,
sinä yön poika.
Käy hänen huolten painaman mielensä läpi;
laula hänen tuskaansa kuin vaimea supiseva tuuli
tai hopeinen sade.
Tämän prinssin ääreen hellästi, oi hellästi liu’u
ja suutele hänet uneen morsiamen tavoin.
From Silent Shades (”Bess of Bedlam”)
From silent shades, and the Elysian groves,
Where sad departed spirits mourn their loves;
From crystal streams, and from that country where
Jove crowns the fields with flowers all the year,
Poor senseless Bess, cloth’d in her rags and folly,
Is come to cure her lovesick melancholy.
Bright Cynthia kept her revels late,
While Mab, the Fairy Queen, did dance,
And Oberon did sit in state
When Mars at Venus ran his lance.
In yonder cowslip lies my dear,
Entomb’d in liquid gems of dew;
Each day I’ll water it with a tear,
Its fading blossom to renew.
For since my love is dead and all my joys are gone,
Poor Bess for his sake,
A garland will make,
My music shall be a groan.
I’ll lay me down and die
Within some hollow tree,
The rav’n and cat,
The owl and bat,
Shall warble forth my elegy.
Did you not see my love as he pass’d by you?
His two flaming eyes, if he come nigh you,
They will scorch up your hearts?
Ladies, beware ye,
Lest he should dart a glance that may ensnare ye.
Hark! I hear old Charon bawl,
His boat he will no longer stay;
The Furies lash their whips and call,
‘Come, come away.’
Poor Bess will return to the place whence she came,
Since the world is so mad she can hope for no cure;
For love’s grown a bubble, a shadow, a name,
Which fools do admire and wise men endure.
Cold and hungry am I grown,
Ambrosia will I feed upon,
Drink nectar still and sing.
Who is content
Does all sorrow prevent,
And Bess in her straw,
Whilst free from the law,
In her thoughts is as great as a King.
Hiljaisista varjoista ja Elysiumin [ant.kreikk. paratiisi] lehdoista,
jossa surulliset harhautuneet sielut surevat rakkaitaan,
kristallivirtojen luota, maasta jossa
Jupiter [ant.room. ylijumala] kruunaa niityt kukilla vuoden ympäri,
on saapunut mieletön Bess-parka
rääsyihin ja hulluuteensa kääriytyneenä
parantamaan lemmenkipeän melankoliansa:
“Säteilevä Cynthia [ant.kreikk. kuunjumalatar; kuu]
piti juhlallisuuksiaan myöhään
keijukuningatar Mabin tanssiessa,
Oberonin [keijujen kuningas] istuessa mahtipontisena
ja Marsin [ant.room. sodanjumala] viedessä peistään
Venukseen [ant.room. rakkaudenjumalatar].
Tuolla kevätesikon alla lepää armaani,
haudattuna kastejalokivien katveeseen,
joka päivä kastelen sitä kyynelilläni
virvoittaakseni sen kuihtuvan kukinnon;
sillä rakkaani on kuollut ja kaikki iloni kaikonneet.”
Onneton Bess solmii seppeleen hänen tähtensä.
“Musiikkini olkoon vaikerrusta.
Käyn pitkäkseni ja kuolen
johonkin onttoon puunrunkoon,
korppi ja kissa, pöllö ja lepakko
luritelkoot valituslauluni ilmoille.
Ettekö nähneet rakastani kun hän kulki ohitsenne?
Hänen leimuava katseensa kärventää sydämenne
jos hän pääsee liian lähelle.
Naiset, varokaa ettei hän sinkoa silmäystään,
joka saa teidät pauloihinsa.
Kuulkaa! Kuulen vanhan kunnon Kharonin
[ant. kreikk. manalan lautturi] pauhaavan,
hän ei viivytä venettään kauempaa,
ja raivottaret sivaltelevat ruoskillaan kutsuessaan:
tulkaa, tulkaa!”
Bess-raukka palaa sinne mistä tulikin;
koska maailma on hullu,
hänellä ei ole toiveita parantumisesta;
sillä rakkaudesta on tullut kupla, varjo, nimitys,
jota houkat ihailevat ja viisaat koettavat kestää.
“Minulla on vilu ja nälkä.
Täytän vatsani ambrosialla [ant.kreikk. jumalten ruoka]
ja juon nektaria [ant.kreikk. jumalten juoma] päälle
ja laulan: tyytyväisyys ehkäisee kaikki surut!”
Ja Bess, oljillaan, lain kouralta suojassa,
on ajatuksissaan suuri ja mahtava kuin kuningas.
Käännökset: Sanna Kola
Konsertissa Sanna laulaa ajanmukaisella englannin ääntämyksellä (OP eli original pronunciation) kunkin kappaleen kirjoitusajan mukaan. Tämä käytäntö on yleistynyt etenkin Britanniassa, jossa mm. Shakespearen näytelmiä on viime vuosina esitetty alkuperäiseen tyyliin käyttäen OP:ta.
Varhaisemmat Johnson, Campian ja Dowland asettuvat puhtaasti Early Modern Englishin aikaan. Purcell myöhäisimpänä on huomattavasti lähempänä nykypäivän englantia, ottaen kuitenkin huomioon Jaakko I:n hallituskautena muotiin tulleen selkeän r-kirjaimen. Webb sijoittuu näiden ääripäiden väliin, englannin lausunnan suureen murroskauteen.
Ophelia kiittää Tuuli Lindebergiä arvokkaasta avusta konserttiohjelman valmistamisessa.
Ophelia wishes to thank Gordon J Callon for his valuable assistance in preparing this concert program.