Sanna Kola – laulu, nokkahuilu, perkussiot
Uli Kontu-Korhonen – dulcimer, organetto
Anneliina Rif – laulu, nokkahuilu, harppu, krummhorn
Amiraalistonkatu 8
St. Goderic (?-1170)
Sainte Marie
Anonymous (1300-luku), motetti Petrus de Cruce:n tyyliin
Caligo terrae scinditur/Virgo Maria filia/Tenor
Anonymous (~1265)
Edi beo thu hevene queene
Anonymous (~1450)
Of a rose synge we
Anonymous (1200-luku)
Excelsus in numine / Benedictus Dominus / Tenor
John Dunstaple (1390-1453)
Quam pulchra es
Anonymous (1300-luku)
Civitas nusquam conditur
Rikhard Leijonamieli (1157-1199)
Ja nus hons pris
Anonymous (Trinity Carol Roll 1400-luku)
Agincourt Carol
Johannes Alanus (s. ? – k. 1373 tai 1400-luvun alussa)
Sub Arturo plebs / Fons citharizantium / In omnem terram
Anonymous (1400-luku)
Novus sol de Virgine
John Dunstaple
Speciosa facta es
Anonymous, Henry VIII (1520-luku)
Yow and I and Amyas
Anonymous (n.1450)
Now wolde y fayne
Anonymous (1300-luku)
Bryd one brere
Anonymous ( ~1225)
Mirie it is while sumer ilast
Anonymous (~1250)
Sumer is icumen in
Britteinsaarten musiikkia keskiajalta
Konsertin vanhinta kerrostumaa on Pyhän Godrikin henkilökohtainen rukouslaulu “Sainte Marie” 1100-luvulta. Kirkollisen musiikin laulusta on mainintoja jo 700-luvun Englannista.
“Bryd one Brere” (1200- ja 1300-lukujen taite), “Mirie it is” (n. 1250) ja myös kansanmusiikkikategoriaan laskettu kaanon “Sumer is icumen in” (n. 1260) taistelevat usein Englannin varhaisimman dokumentoidun englanninkielisen maallisen laulun tittelistä. “Sumer is icumen in”:n käsikirjoituksessa on kuitenkin myös kirkollinen latinankielinen teksti. “Bryd one Brere” – Lintu ruusupuun oksalla – on varhaisin täysin maallinen laulu, josta on jäljellä sekä kokonainen kolmisäkeistöinen englanninkielinen teksti että melodia. Jotkut tutkimukset tosin pitävät löytynyttä sävelmää säestysäänenä, ja täten varsinainen melodia olisikin edelleen kadoksissa, mikä antaisi repaleisella lehdellä yhden säkeistön verran tekstiä sisältävälle Mirie it is -laululle tasoitusta. Vaikka tällekin teorialle on perusteita, emme tiedä absoluuttista totuutta, emmekä varsinkaan sitä, millainen tuo kadonnut melodia olisi voinut olla.
Keskiaikaisen musiikin esittäminen ei koskaan ole yksioikoisesti kirjoitetusta nuotista suoraan laulamista tai soittamista. Paitsi että alkuperäinen nuottikuva saattaa olla epäselvä, revennyt, tahriutunut tai huonoin välinein tallennettu, on vanhimmissa käsikirjoituksissa ja varsinkin yksiäänisen nuotin kyseessä ollessa selkeänkin nuotinnuksen tulkinta työlästä. Tämän vuoksi samasta lähteestä voikin nykyään olla kuultavana monta erilaista versiota jopa sävelten, mutta eritoten rytmityksen osalta. Myös teksteissä saattaa olla epäloogisuuksia. Historiallisesti täysin autenttisten tulkintojen aikaansaaminen on haastavaa, eikä kaikissa tilanteissa välttämättä edes ehdottomasti tavoiteltavaa. Tässä konsertissa kuultavat esitysversiot on valmistettu pitäen johtolankana paitsi mahdollisimman luontevaa autenttisuutta myös esiintyjien erityisiä vahvuuksia solisteina ja yhtyeen jäseninä.
Johannes Alanuksen “Sub Arturo plebs / Fons citharizancium / In omnem terram” esittelee tekstissä useita tuohon aikaan (1300-luvun loppupuoli) tunnettuja muusikoita, säveltäjiä ja teoreetikoita eri vuosisadoilta. Suurmiesten panoksia musiikin kehitykseen listataan ensimmäisestä Mooseksen kirjasta lähtien, vaikka muusikko Jubal onkin vahingossa sekoitettu Nooan pojanpoikaan Tubaliin. Stemmat sykkivät näennäisen villisti synkopoiden niin yhdessä kuin ystävällisesti toisiaan vastaankin, mutta kaikki tapahtuu kuitenkin harkitulla kaavalla.
Sotaisampaa materiaalia ovat vuoden 1415-sodasta kertova “Agincourt Carol” jossa Englannin kuningas Henrik V voittaa Ranskan Kaarle VI:n Agincourtin kentällä. Kuningas Rikhard Leijonamielen kynästä oletetusti syntynyt “Ja nus hons pris” on ranskan ja oksitaanin kielinen laulu, jossa kolmannelta ristiretkeltään vuonna 1192 palaamassa ollut Rikhard valittaa jäätyään saksalaisen Rooman keisari Henrik VI:n vangiksi. Englannin kuningas Rikhard ei puhunut englantia. Laulun hän osoittaa Champagnen kreivittärelle, sisarpuolelleen Marielle.
Englantilaisen keskiaikaisen musiikin korvinkuultava erityisominaisuus on sen ennakkoluuloton terssien käyttö. Muualla Euroopassa varsinkin rinnakkaisia terssikulkuja välteltiin viimeiseen asti, mutta englannissa tämä käytäntö oli selvästi erilainen. Erään ajan tunnetuimman brittisäveltäjän, John Dunstaplen (1390-1453), rikas harmonia sisälsi runsaasti hallitsevassa asemassa olevia terssejä ja sekstejä.
Sopraano Anneliina Rif on valmistunut musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta. Vanhan musiikin osaamista hän on kerryttänyt lisäksi lukuisilla mestarikursseilla sekä Lontoossa Jessica Cashin (laulu) ja Pamela Thorbyn (nokkahuilu) ohjauksessa. Anneliina soittaa myös erilaisia huiluja, krummhornia, sinfoniaa, goottiharppua, psalttaria, rebekiä, kelloja ja perkussioita.
Anneliina Rif on esiintynyt paitsi eri yhtyeiden ja orkestereiden sopraanosolistina, myös usean vanhan musiikin kokoonpanon jäsenenä Suomessa ja ulkomailla, konserteissa ja vanhan musiikin festivaaleilla. Hän on levyttänyt mm. suomalaiselle ALBA- ja ranskalaiselle OPUS 111 -levymerkille sekä nauhoittanut YLE:lle kantanauhoja varhaisbarokin ja keskiajan ohjelmistoa. Vuonna 2009 ALBA Records julkaisi soololevyn De Angelis, joka koostuu hyvin varhaisesta keskiaikaisesta musiikista, Hildegard Bingeniläisen lauluista sekä suomalaisista kansansävelmistä. Vuonna 2021 Fuga Oy julkaisi Duo Medievalin Hodie aperuit nobis – Varjoista valoon -albumin.
Uli Kontu-Korhonen valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta Helsingistä. Vanhaa musiikkia hän on lisäksi opiskellut mestarikursseilla opettajinaan mm. Evelyn Tubb, Michael Fields, Stephen Stubbs, Suzie LeBlanc sekä The Hilliard Ensemblen laulajat. Sopraano Kontu-Korhonen soittaa useita keskiaikaisia soittimia, portatiivista urkua, dulcimeria ja sinfoniaa, ja on laulanut yli 20 vuotta keskiaikaisen musiikin yhtye Oliphantin solistina. Soolokonserttiensa lisäksi Uli on ollut toteuttamassa mm. keskiaikaista liturgista draamaa, Ludus Danielis, sekä Hildegard Bingeniläisen Ordo Virtutum-näytelmää ja on toiminut muusikkona useissa teatteri- ja tanssiproduktioissa. Kotimaan lisäksi hän on konsertoinut monissa Euroopan maissa, levyttänyt Alba Records- sekä Fuga Oy -yhtiöille sekä tehnyt radionauhoituksia. Uli Kontu-Korhonen opettaa Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiassa vanhaa musiikkia sekä sairaala- ja hoivamusiikkia.
Sanna Kola on vanhaan musiikkiin erikoistunut mezzosopraano ja laulupedagogi, joka opettaa laulua omistamassaan laulustudio Cantariossa. Hän on kuoronjohtaja, ja myös säveltää ja sovittaa kuoromusiikkia. Hän on toiminut solistitehtävissä Turun, Kymenlaakson ja Keski-Suomen alueella, ja laulanut lukuisissa ammattilaiskokoonpanoissa, mm. Savonlinnan oopperajuhlakuoro, Kuninkaantien muusikot, Key Ensemble, Cantus Alaudae ja keskiaikainen lauluyhtye Cavalier. Sanna on myös luuttulauluduo Ophelian laulaja.
Laulajana Sanna Kola kokee olevansa ensisijaisesti tarinankertoja – musiikin aikakaudesta riippumatta – mutta erityisesti vanhan musiikin kohdalla hän tuntee aina saapuvansa kotiin. Hän kuuluu Turun Vanha Musiikki ry:n perustajajäseniin, ja toimii tällä hetkellä seuran varapuheenjohtajana.
Laulutekstien käännökset
Sainte Marie
I
Sainte marie uirgine
moder ihesu cristes nazarene
onfo schild help þin godric
onfang bring heȝilich wið þe in godes riche
II
Sainte marie xristes bur
maidenes clenhad moderes flur
dilie min sinne rix in min mod
bring me to winne wið þe selfd God
III
Sainte Nicholaes godes druð
tymbre us faire scone hus
At þi burth at þi bare
Sainte nicholaes bring vs wel þare
*
I
Pyhä Neitsyt Maria,
Nasaretin Jeesuksen äiti,
Ota vastaan, varjele ja auta Godrikiasi,
ja vastaanotettuna tuo hänet kanssasi korkeuksiin Jumalan valtakunnassa.
II
Pyhä Maria, Kristuksen kammio (lehväisä siimes),
Neitseistä puhtain, äitiyden kukka,
pyyhi pois syntini, hallitse ajatuksiani,
anna minulle ilo saman Jumalan kanssa.
III
Pyhä Nikolaus, Jumalan rakastama,
rakenna meille valoisa kelpo koti;
syntymässä ja kuolinvuoteella,
Pyhä Nikolaus, kuljeta meidät sinne turvallisesti.
Caligo terrae scinditur / Virgo Maria / Tenor
Triplum:
Caligo terrae scinditur, Percussa solis spiculo,
Dum sol ex stella nascitur, In fidei diluculo;
Rebusque jam color redit Partu nitentis sideris,
Quarum decorem polluit Peccatum Adae veteris.
In partu purae virginis Nox nitet instar luminis;
Nox affluit deliciis Palatis caeli gaudibus.
Per viscera virginea Fit vallis fletus mellea.
Laudantes canunt vigiles; Gaudere jubent flebiles;
In somnes lustrat claritas; Luctantes docet veritas.
Sanctae Mariae gremium Vas est horum magnalium.
Motetus:
Virgo Maria, filia regis altissimi,
maestis sit remedia.
Latera conscientia facile sic illabitur
ad frivola labentia.
Quo laqueata rapitur anima sic illuditur
a famula propria sine providendia.
In te, virgo, diffunditur onmis potentia;
haec audi suspiria.
*
Triplum:
Maailman pimeys on särjetty, lävistetty Auringon säteellä,
kun aurinko on syntynyt tähdestä uskon aamussa, ja nyt
kauneus palaa kaikkeen tähden tullessa esiin, sillä niiden kauneus
turmeltui vanhan Aadamin synnissä.Tahrattoman Neitseen synnytyksen tähden yö loistaa kuin päivä, se virtaa taivaallisen palatsin ihanuuksien ilossa.
Neitseen kohdun kautta laaksot alkavat vuotaa hunajaa.
Riemuitsevat vartijat laulavat kutsuen surevia ilonpitoon, valo loistaa yössä, totuus ohjaa murheellisia. Siunatun Marian syli on näiden suurten asioiden astia.
Motetus:
Olkoon Neitsyt Maria, korkeimman Kuninkaan tytär, lohtuna sureville.
arvottomat ajatukset helposti taantuvat arvottomiksi kevytmielisyyksiksi.
Niihin hämmentynyt sielu kietoutuu ja johdattuu pois palvelijattarensa luota, eikä siitä seuraa mitään hyvää. Sinuun, oi Neitsyt, vuodatetaan kaikki voima, kuule huokauksiamme!
Edi beo thu hevene queene
I
Edi beo thu, hevene quene,
Folkes froure and engles blis,
Moder unwemmed and maiden clene,
Swich in world non other nis.
On thee hit is wel eth sene,
Of all wimmen thu havest thet pris;
Mi swete levedi, her mi bene
And reu of me yif thi wille is.
II
Thu asteghe so the daiy rewe
The deleth from the deorke nicht;
Of thee sprong a leome newe
That al this world haveth ilight.
Nis non maide of thine heowe
Swo fair, so schene, so rudi, swo bricht;
[Me] Swete levedi, of me thu reowe
And have merci of thin knicht.
*
I
Ole siunattu, Taivaan Kuningatar,
ihmisten lohtu ja enkelten autuus.
Turmeltumaton äiti ja puhdas neitsyt,
ei ole toista samanlaista maailmassa.
Sinussa näkyy selvästi,
että kaikista naisista sinut on palkittu.
Suloinen Rouva, kuule rukoukseni,
sääli minua, jos se on tahtosi.
II
Nouset kuin aamunkoitto,
joka lopettaa pimeän yön.
Sinusta puhkesi uusi valo
ja se on valaissut koko maailman.
Ei ole toista kaltaistasi neitoa,
niin ihanaa, niin kaunista, raikasta ja loistavaa.
Suloinen Rouva, sääli minua
ja anna armosi ritarillesi.
Of a rose synge we
Of a rose synge we
Misterium mirabile!
I
This rose is railed on a rys;
She hath brought the prince of prys,
And in this tyme soth hit ys,
Viri sine semine.
II
This rose is so faire of hywe,
In maide Mary that is so trywe,
Y-borne was lorde of virtue,
Salvator sine crimine.
*
Laulamme eräästä ruususta.
Ihmeellinen mysteeri!
I
Tämä ruusu on oksan kannattelema,
Hän toi maailmaan prinsseistä parhaimman
ja tämä on totuus:
ilman miehen siementä.
II
Tämä ruusu on niin hempeäsävyinen,
Maria-neitsyessä se on puhtautta,
ja syntyi hyvyyden Herra,
Vapahtaja ilman syntiä.
Quam pulchra es (Laulujen laulu 7)
Quam pulchra, es et quam decora carissima in deliciis.
Statura tua assimilata est palmae, et ubera tua botris.
Caput tuum ut Carmelus.
Collum tuum sicut turris eburnea.
Veni, dilecte mi, egrediamur in agrum
Et videamus si flores fructus parturierunt, si floruerunt malapunica.
Ibi dabo tibi ubera mea. Alleluia.
*
Miten kaunis, miten ihana oletkaan, rakastettuni, riemuni!
Sinun vartalosi on kuin palmupuu,sinun rintasi ovat sen tertut.
Sinun pääsi kohoaa kuin Karmel,
Sinun kaulasi on kuin norsunluinen torni.
Tule, rakkaani! Tule kanssani kedolle.
Aamulla lähdemme viinitarhoihin katsomaan, joko viiniköynnös versoo
ja nuput aukenevat, joko kukkii granaattiomenapuu. Siellä annan sinulle rakkauteni.
Halleluja.
Civitas nusquam conditur / Cibus esurientum / Cives celestis curie
Triplum:
Civitas nusquam [abs]conditur que supra montem excelsum ponitur,
neque lucerna rutilans ascenditur et absconditur sub modio,
sed in sublimi candelabro figitur tribuat ut lucem caliginoso populo,
Quoniam qui varet lumine nescit quo tendat itinere.
An si vadat utiliter, aut si deviet nequiter.
Seque patent et rutilant Edwardi nee latitant vite mores et
dogmata quamplurima. Plebi, carenti lumine vere salutis,
prebuit lucem sapiencie atque clemencie.
Et de talentis sibi com missis a Domino, veluti famulus optimus
respondet in centuplo.
Et ideo sibi conceditur gloria,
quo nunquam deficiet letitia per infinita secula.
Tenor:
Cibus esurientum, salus languentum, solamen dolentum.
Duplum:
Cives celestis curie leti fiunt hodie, expectando Edvardi presenciam
recepturi cum sanctis leticiam quia consonat et redolet melius iunctura bonorum merito. Hie et in futuro seculo.
Dulcis est adunacio, quam dulce contubernium in sublimi palacio
coram rege celestium, ubi Edwardus hodie sublimatur ad gaudium.
Precibus cuius perducamur ad eorum consorcium quo manebunt in perpetuum.
*
Triplum:
Kaupunki ei ole piilossa, kun se rakennetaan vuoren huipulle,
eikä loistavaa lamppua kätketä vakan alle,
vaan se laitetaan korkeaan lampunjalkaan, jotta se valaisisi pimeässä olevat ihmiset.
Joka kulkee valossa, ei tiedä mihin se johtaa; onko matka hyödyllinen vaiko epäonnistuu pahasti.
Samoin Edwardin hyvä käytös ja teot ovat nähtävissä ja kirkkaat, eivätkä piiloudu opinkappaleisiin. Ihmisille, joilta puuttui pelastuksen totinen valo hän toi valon viisaudella ja armahtavaisuudella. Herran hänelle antamiin lahjoihin hän on vastannut satakertaisesti, parhaan oppilaan lailla.
Niinpä hänet on nostettu kunniaan (annettu kunnia), jossa ilo ei koskaan lakkaa.
Tenor:
Ruokaa nälkäisille, lohtua sureville ja lievitystä kipuun.
Duplum:
Taivaan valtakunnan asukkaat riemuitsevat tänään, odottaen Edwardia.
Iloitsen Pyhien kanssa, koska hänen ansioillaan on hyvä tuoksu ja ne tuovat sopusointua. Nyt ja aina.
Suloinen on liitto, yhtä suloinen kuin asuintovereilla korkeassa palatsissa, taivaallisen Kuninkaan edessä, missä Edwardia kiitetään tänä päivänä iloiten, sillä hänen rukouksensa ovat johdattaneet meidät olemaan ikuisesti heidän yhteydessään.
Ja nus hons pris
I
Ja nus hons pris ne dira sa raison
Adroitement, se dolantement non;
Mais par effort puet il faire chançon.
Mout ai amis, mais povre sont li don;
Honte i avront se por ma reançon
Sui ça deus yvers pris.
II
Ce sevent bien mi home et mi baron
Ynglois, Normant, Poitevin et Gascon
Que je n’ai nul si povre compaignon
Que je lessaisse por avoir en prison;
Je nou di mie por nule retraçon,
Mais encor sui [je] pris.
III
Or sai je bien de voir certeinnement
Que morz ne pris n’a ami ne parent,
Quant on me faut por or ne por argent.
Mout m’est de moi, mes plus m’est de ma gent,
Qu’aprés ma mort avront reprochement
Se longuement sui pris.
IV
Contesse suer, vostre pris soverain
Vos saut et gart cil a cui je m’en clain
Et por cui je sui pris.
V
Je ne di mie a cele de Chartain,
La mere Loës.
*
I
Yksikään vanki ei voi kertoa rehellisesti tunnoistaan,
ellei hän puhu murheen murtamana.
Itsensä lohduksi hän voi kuitenkin tehdä laulun.
Minulla on monia ystäviä, mutta heidän lahjansa ovat turhia.
Hävetkööt, jos lunnaitteni vuoksi
virun täällä vielä toisen vuoden.
II
He tietävät tämän hyvin, paronini ja joukkoni,
Normandia, Englanti, Gascony, Poitou,
että minulla ei ole koskaan ollut niin surkeaa kumppania,
että jättäisin hänet vankilaan hyötyäkseni siitä.
En moiti heitä,
mutta minä olen vankina!
III
Ymmärrän nyt varmasti vanhan sananlaskun;
Kuolleella miehellä ja vangilla ei ole ystäviä eikä sukulaisia,
kullan ja hopean vuoksi he jättivät minut tänne virumaan.
Suren omasta puolestani, mutta kansani puolestaan vielä enemmän.
Kuolemani jälkeen he tulevat häväistyiksi,
jos minut jätetään vankilaan pitkäksi ajaksi.
IV
Sisareni Kreivitär! Varjelkoon hän, johon vetoan ja
jonka vuoksi olen vangittuna, sinun kunniaasi.
V
Enkä puhu nyt Louisin äidistä, joka asuu Chartresissa.
Agincourt Carol
Deo gracias anglia
redde pro victoria
I.
Our kyng went forth to normandy
Wyth grace and myth of chyvalry
Þer god for hym wrouth mervelowsly
Qwerfore ynglond may cal and cry
deo gracias.
II
He set a sege for sothe to say
To harflu toune wyth ryal a ray
Þat toune he wan and mad a fray
Þat fraunse xal rewe tyl domysday
deo gracias.
III
Than went hym forth owr kyng comely
In achyncourt feld he fauth manly
Thorw grace of god most mervelowsly
He had both feld and vyctory
deo gracias.
IV
Almythy god he kepe our kyng
Hys pepyl and al hys weel welyng
And 3eve hem grace withoutyn endyng
Þan may we calle and savely syng
deo gracias.
*
Kiitä Jumalaa, Englanti, voitosta!
I
Kuninkaamme lähti Normandiaan
komeasti mahtavine ratsuväkineen.
Siellä Jumala teki hänelle ihmeitä,
mistä syystä Englanti voikin huutaa:
Kiitä Jumalaa, Englanti, voitosta!
II
On lohdullista kertoa, että hän piiritti
kuninkaallisine sotajoukkoineen Harfleurin kaupungin
ja valtasi sen ja säikytti niin,
että Ranska saa harmitella sitä tuomiopäivään asti.
III
Niin lähti kuninkaamme komeasti ja miehekkäästi
taistelemaan Agincourtin kentälle.
Jumalan armosta, ihmeellisesti
hän pääsi kentällä niskan päälle ja voitti.
IV
Kaikkivaltias Jumala, suojele kuningastamme,
hänen kansaansa ja kaikkia, joilla on hyvä tahto
ja anna heille loppumaton armo,
jotta voimme huutaa ja turvassa laulaa:
Kiitä Jumalaa, Englanti, voitosta!
Sub Arturo plebs / Fons citharizancium / In omnem terram
Triplum:
Sub Arturo plebs vallata Plaudat melos; laus ornata
Psallatur altissimo. Anglis conferentur grata
Eventu piissimo.
En milicia cum clero Floret; musicorum vero
Chorus odas iubilat, E quibus modo sincero
J de Corbe emicat.
Cuius non previsas posco Res, quas J de Alto Bosco
Reserat theorica,Qua fulgens vernat, ut nosco,
T Marconi practica.
Piis placent ac tirannis Res Ricardi Blith, Johannis
Necnon de Exonia, Arte cuius multis annis
Fulsit Cantuaria.
Sed G Mughe, radix florum,Det generibus melorum;
Edmundus de Buria Basis aurea tenorum
Est, quem fovet curia.
Princeps bellicus probavit Quas Oxwick G res creavit,
Rutilantes oculo, Episwich J quas gustavit
Mire vocis modulo.
Flos Oxonie miratur Nicholaus, qui vocatur
De Vado Famelico; E de Miresco iungatur
His triplo mirifico.
Prepollet G de Horarum Fonte lira; vox non parum
Mulcet aures Simonis Clementis, os cuius clarum
Manus nitet organis.
Practizat Adam Levita Precellenter. Quorum vita
Sana diu vigeat, Ut et illis, qua finita,
Porta celi pateat.
Motetus:
Fons citharizancium Ac organizancium
Tubal predicatur, Musice primordia
Sculpans ut historia Genesis testatur.
Pondera Pictagore Numerorum decore
Artis vernant legem,Quam rimans Boecius
Propalavit latius Regum laudans regem.
Doctrina Gregorii Gesta Dei Filii
Canit omnis ordo; Guido fons inicia
Lineas et spacia Dedit monocordo;
Sed Franco theorice Dat mensuram musice
Quam colores ligant. Fontes hi sunt seculi
Adhuc quorum rivuli Cuncta regna rigant.
Huius pes triplarii Bis sub emiolii
Normis recitatur, Ut hi pulsent Dominum
Quorum numen nominum Triplo modulatur.
Illis licet infimus J Alanus minimus
Sese recommendat, Quatenus ab invidis
Ipsum sonis validis Laus horum defendat.
Tenor:
In omnem terram exivit sonus eorum,
et in fines orbis.
*
Triplum:
Riemuitkoon Arthurin suojelema kansa laulusta,
laulakoot he kaunista kiitosta Korkeimmalle.
Se olisi englantilaisten mitä hurskain teko.
Katso, armeija kukoistaa papiston rinnalla,
ja muusikoiden kuoro laulaa oodejaan,
joissa kuuluu John of Corbyn vilpittömyys.
Viittaan hänen ennen näkemättömiin sävellyksiinsä,
joista John Hauboys kertoo teoriakirjassaan,
ja joista Thomas Macronin säteilevä tyyli on peräisin, tietääkseni.
Richard Blithen sävellykset miellyttävät pyhiä ja kuninkaita,
kuten myös John of Exeterin,
jonka taiteesta Canterbury säteili lukuisia vuosia.
Mutta annettakoon William Muggen, kukkien juuren, antaa panoksensa tiettyihin lauluihin.
Edward of Bury taas on tenoreiden kultainen peruskallio,
ja hän on hovin suosiossa.
Sotaisa prinssi hyväksyi loistavat
William Oxwickin sävellykset,
joista John Ipswich nautiskeii upean äänensä sävelin.
Oxfordin kukkasta hämmästellään, Nicholasta kutsutaan
Hungerfordilaiseksi, ja lisätään tähän vielä Edmund de Miresco.
Näitä kolmea ihailen.
William of Tideswell on lyyrataituri,
Simon Clementin ääni on hunajaa korville,
ja hänen sormensa loistelevat urun koskettimistolla.
Adam Diakoni esiintyy erinomaisesti. Saakoon näiden miesten
terveellinen elämä kukoistaa kauan, niin että kun aika on,
taivaan portit ovat heille avoinna.
Motetus:
Jubalia pidetään harpun- ja urkujensoiton alkulähteenä,
luoden musiikille syntypisteen,
kuten 1. Mooseksen kirjassa kerrotaan.
Pythagoraan vasaroiden painot numeroiden kauneudessa
synnyttivät taiteen lait, ja näitä Boethiuksen tutkimus avasi lisää,
ylistäen kuningasten Kuningasta.
Gregorioksen opetuksen mukaisesti jokainen sääntökunta
laulaa Jumalan Pojasta, Guido Arezzolainen kehitti periaatteen,
viivat ja välit monokordiin.
Mutta Franco Kölniläinen antaa teoriallaan musiikille kestot,
jotka sidotaan värein. Nämä ovat ikivanhoja lähteitä,
joiden joki virtaa edelleen kaikissa valtakunnissa.
Tämän kolmiäänisen kappaleen pes lauletaan kerran
ja toistetaan kaksi kertaa hemiolasääntöjen mukaan niin,
että Herran Jumalan nimi muodostuu kolme kertaa.
Heille alhaisin, vähäisin, Johannes Alanus
suosittaa itseään, jotta näiden miesten ylistys
suureen ääneen puolustaisi häntä kateudelta.
Tenor:
Heidän äänensä on kuulunut kaikkialla maailmassa
maailman loppuun asti.
Novus Sol de virgine
Novus Sol de virgine
Reluxit nobis odie
I
Thou holy daughter of Sion,
Princess of Jerusalem,
This day sprang of thee alone
The grain of Jesse in Bethlehem.
II
This day also the bright star
That Balaam gan to magnify
He rose of thee to stint our warre,
And in darkness us to gye.
IIIThou art eke the fleece of Gideon
A-dewed with the Holy Ghost,
The chaste temple of Solomon,
Clear as crystal in every coast.
*
Neitseestä syntynyt uusi Aurinko
loistaa meille tänään.
I
Sinä pyhä Siionin tytär,
Jerusalemin prinsessa,
tänään puhkesi vesa
Iisain juuresta Beetlehemissä.
II
Tänä päivänä kirkas tähti,
josta Bileam ennusti suuria
syntyi sinusta lopettamaan sotamme
ja ohjaamaan meitä pimeydessä.
III
Sinä olet myös kuin Gideonin villaa,
kastettu Pyhällä Hengellä,
Salomon siveä temppeli,
Kirkas kuin kristalli kaikin puolin.
Yow and I and Amyas
Yow and I and Amyas, Amyas and yow and I,
to the grenewood must we go
Alas! Yow and I, my lyff, and Amyas.
I
The knight knokett at the castell gate;
the lady marvelyd who was therat
To call the porter he wold not blyn;
the lady said he shuld not come in
Alas! Yow and I, my lyff and Amyas.
II
The portres was a lady bryght;
Strangenes that lady hyght
She asked hym what was his name;
he said: “Desyre, your man, madame”.
III
She said: “Desyre,what do ye here?”
He said: “Madame, as your prisoner.”
He was cownselled to breffe a byll;
And shew my lady hys oune wyll.
IV
Kyndnes said she wold yt bere,
And Pyte said she wold be ther,
Thus how thay dyd we cannot say
– We left them ther and went ower way
Alas! Yow and I, my lyff and Amyas.
*
Sinä ja minä ja Amyas,
Amyas ja sinä ja minä.
Meidän pitää lähteä vehreään metsään.
Voi, sinä ja minä, minun rakkaani, ja Amyas.
I
Ritari koputti linnan portilla,
Linnanrouva ihmetteli kuka siellä on.
Ritari laantumatta kutsui portinvartijaa,
mutta linnanrouva sanoi, ettei hänen pitäisi tulla sisään.
Voi! Sinä ja minä, minun rakkaani, ja Amyas.
II
Portinvartijan vaimo oli nokkela nainen,
ja piti rouvan päätöstä outona.
Hän kysyi mieheltä, mikä hänen nimensä oli
ja mies vastasi “Himo, teidän miehenne, rouva.”
III
Nainen sanoi: “Himo, mitä te täällä teette?”
Mies sanoi: “Olen vankinne, arvon rouva.”
Häntä pyydettiin kirjoittamaan vetoomus
ja tuomaan oman tahtonsa rouvani tietoon.
IV
Lempeys sanoi, että hän kestäisi sen,
Sääli sanoi, että hän olisi siellä,
ja niinpä emme tiedä, mitä he sitten tekivät
– me jätimme heidät sinne ja lähdimme omille teillemme.
Voi! Sinä ja minä, minun rakkaani, ja Amyas.
Sinä ja minä ja Amyas,
Amyas ja sinä ja minä.
Meidän pitää lähteä vehreään metsään.
Voi! Sinä ja minä, minun rakkaani, ja Amyas.
Now wolde y fayne
I
Now wolde y fayne sum mer this make
Al only for my lady’s sake.
When y her see;
But nowe y am so far fro hir
It wil not be.
II
Whan she is mery than am y gladde;
Whan she is sory than am y sadde
And cause is whye:
For he leveth not that lovyd
So wel as y.
III
Wher for y pray bothe nygth and day
That she may cast all care a way
And leve not rest,
And ever more where ever she be
To love me best
IV
And y to her to be so trewe,
And never to chaung for no newe
Unto my ende,
And that y may in her service
Ever to ament.
*
I
Enkös vain riemuitsisi
neitoseni vuoksi, nähdessäni hänet,
mutta nyt olen niin kaukana hänestä,
ettei se onnistu.
II
Kun hän on hilpeä, olen minä iloinen.
Kun hän on apea, olen minä surullinen.
Ja tämä siksi, että sellaista miestä ei ole elänyt,
joka rakastaisi niin paljon kuin minä.
III
Siksi minä rukoilen öin ja päivin,
että hän voisi heittää kaikki huolet pois
ja elää rauhassa, ja lisäksi, että missä hän onkaan,
hän rakastaisi minua eniten.
IV
Ja että minä olen hänelle uskollinen,
enkä koskaan vaihda keneenkään uuteen,
elämäni loppuun asti.
Ja että minä voisin hänen palveluksessaan tulla paremmaksi.
Bryd one Brere
I
Bryd one brere, brid, brid one brere,
Kynd is come of love, love to crave
Blythful biryd, on me thu rewe
Or greyth, lef, greith thu me my grave.
II
Hic am so blithe, so bryhit, brid on brere,
Quan I se that hende in halle:
Yhe is whit of lime, loveli, trewe
Yhe is fayr and flur of alle.
III
Mikte ic hire at wille haven,
Stedefast of love, loveli, trewe,
Of mi sorwe yhe may me saven
Ioye and blisse were ere me newe.
*
I
Lintunen ruusupuussa, lintu, lintunen ruusupuussa,
ihminen on syntynyt rakkaudesta ja siksi kaipaa rakkautta.
Ihana lintunen, sääli minua,
tai kaiva, rakas, kaiva minulle hautani
II
Olen huoleton, niin valoisalla mielellä, lintunen ruusupuussa,
kun näen sen neitosen salissa,
hän on jäseniltään niin valkea, ihana, uskollinen.
Hän on kaunis ja kuin kukka kaikkien joukossa.
III
Jos saisin hänet, niinkuin tahdon,
rakkaudessa vahvan, ihanan, uskollisen,
säästäisi hän minut surulta
ja pukeutuisin jälleen iloon ja autuuteen.
Mirie it is while sumer ilast
Mirie it is while sumer ilast
With fugheles song,
Oc nu necheth windes blast
And weder strong.
Ej! Ej! what this nicht is long,
And ich with wel michel wrong
Soregh and murne and fast.
*
On niin riemukasta, kun on kesä
ja linnut laulavat,
mutta nyt jo uhkaavat
tuulet ja rajumyrskyt.
Voi, voi, miten pitkä on yö,
ja minä, pahantekijä,
suren ja valitan ja paastoan.
Sumer is icumen in
Sumer is icumen in
Lhude sing cuccu
Groweþ sed
and bloweþ med
and springþ þe wde nu
Sing cuccu
Awe bleteþ after lomb
lhouþ after calue cu
Bulluc sterteþ
bucke uerteþ
murie sing cuccu
Cuccu cuccu
Wel singes þu cuccu
ne swik þu nauer nu
Sing cuccu nu, Sing cuccu.
Sing cuccu, Sing cuccu nu
*
Kesä on tullut,
laula kuuluvasti: kukkuu!
Ruoho kasvaa ja niitty kukoistaa
ja metsiin puhkeavat lehdet.
Laula, käki!
Uuhi kutsuu karitsaansa, lehmä vasikkaansa,
Sonni kirmaa ja vuohelta pääsee vauhtipuksu.
Laula iloisesti, kukkuu!
Hyvin laulat, jatka vain!
Laula nyt kukkuu, laula kukkuu!
Käännökset: Anneliina Rif